Juoksemalla bussiin ehtiminen

Tällä kertaa tehtävä tosin oli astetta haasteellisempi, sillä minulla sattui olemaan jalassani puoli kokoa liian suuret avokkaat ja bussin ja minun välissä punaiset liikennevalot. Joku refleksi ihmisellä täytyy bussin perään juoksemiseen olla, koska sen enempiä miettimättä nappasin kengät käteeni ja kirmasin märkä asfaltti jalkojen alla litisten bussipysäkille. (Tarkistin kyllä, ettei autoja ollut tulossa mistään suunnasta -muistan liian hyvin edellisen kerran, kun lähdin ylittämään samaa katua liikennesääntöjen vastaisesti. Silloin syynä oli puhdas laiskuus, tuloksena samojen avokkaiden keräily keskeltä tietä autolauman yllättäessä. Ei missään käsketty katsomaan vasemman ja oikean lisäksi suoraan eteenpäin. Onneksi ei tarvinut itseään keräillä kenkien sijasta. Eikä kukaan edes töötännyt.)

Onnekseni myös ehdin kyseiseen bussiin (vaikka seuraava olisikin tullut luultavasti vartin sisällä). Bussin perävalojen tuijottelu kengät kädessä ja jalat kurassa olisi voinut tuntua vielä astetta hölmömmältä kuin bussiin astuminen samassa tilanteessa. Ei kai siinä -kengät tyynesti takaisin jalkaan, itsevarma kävely bussin perälle ja lysähdys viattoman poikarukan syliin. Hups. No ainakin minulla oli hauskaa.

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s