Helsinki

Olen henkeen ja vereen espoolainen (Kauniainen laskettakoon tällä kertaa poikkeuksellisesti kuuluvaksi Espooseen) enkä haluaisi missään nimessä asua Helsingissä (paitsi ehkä Lauttasaaressa, Munkkiniemessä tai Munkkivuoressa -tarpeeksi lähellä Espoota). On silti ihanaa, että Helsinki on olemassa -ja tarpeeksi lähellä. Olen työpaikkani sijainnin vuoksi päässyt tänä kesänä nauttimaan Helsingistä tavallistakin enemmän. Kesä- ja heinäkuussa taitoin 8 kilometrin työmatkaa usein pyörän selässä ja Kaskisaaren ja Lauttasaaren läpi polkiessani pääsin ihailemaan kauniita merenrantoja ja fiinejä asuinalueita Helsingin malliin. Niitä löytyy kuitenkin Espoostakin runsain mitoin, alkaen noin sadan metrin päästä kotiovestani.

Se mikä tekee Helsingistä erityisen rakastettavan, on sen keskusta. Vanhat, kiviset kerrostalot, kortteliravintolat, pienet puistikot ja kapeat kadut ovat jotain, mistä me espoolaiset saamme vain haaveilla. Tai sitten voimme haaveilun sijasta istua bussissa vartin, nauttia pääkaupungin tunnelmasta sopivaksi katsomamme ajan ja palata koteihimme puunaamaan farmarivolvojamme ja ulkoiluttamaan koiriamme. (Minä en omista Volvoa enkä koiraa ja tuskin tulen omistamaankaan. Paitsi ehkä Volvon.) Näin ulkopaikkakuntalaisena Helsingin luultavasti näkee hieman eri tavalla kuin paljasjalkainen stadilainen. Rakkaassa naapurikaupungissa on säännöllisistä vierailuista huolimatta aina kuitenkin vähän turisti. Ja turistin vaaleanpunaisten halpisaurinkolasien sekä kaulassa roikkuvan kameran linssin läpi kaikki näyttää aina hieman mielenkiintoisemmalta. Vaikka itse olen suorittanut Helsingissä neljä vuotta oppivelvollisuudestani (Haagassa ja Töölössä) ja asunut siellä 1,5 vuotta elämästäni (ensimmäiset 1,5 vuottani), kuulun ehkä keskusta-alueella kastiin vähän enemmän turisti. Viimeksi tämän viikon alussa löysin kadun, jota pitkin en ollut ikinä kävellyt. Itseasiassa juuri kyseinen löytö herätti rakkauteni postauksen arvoiselle tasolle. Minä rakastan Helsinkiä, koska en ikinä opi tuntemaan sitä kokonaan. Helsingillä on tarkkaavaiselle kulkijalle aina yllätyksiä tarjottavanaan. (Siitä, millä tasolla pääkaupunkiin tutustumisessani olen, kertoo ehkä se, että vastikään löytämäni katu oli Eteläinen Rautatiekatu. Puolustuksekseni sanottakoon kyseessä olleen sentään sen pikkuinen Malminkadusta haarautuva jatke. Ihan niin turisti en sentään ole.)

Advertisements
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Helsinki

  1. Paluuviite: Turistina Helsingissä palloilu | Paulasydän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s