Otaniemi

2,5 vuotta Otaniemessä asuttuani en enää ylläty törmätessäni kauppareissulla lyhtypylvääseen ripustettuun polkupyörään (tai kymmeneen alastomaan lenkkeilijämieheen, mutta se on jo toinen tarina). Hymyn kumpikin näky silti vielä nostaa huulilleni (jälkimmäinen ehkä leveämmän).

Phuksit aloittavat maanantaina matkansa kohti teekkariutta ja toivottavasti myös diplomi-insinööriyttä. Se tarkoittaa, että Otaniemi herää talviunilta (pitäisi varmaankin sanoa kesäunilta). Tupsulakit ja haalarit leviävät viheralueille, rannoille ja kiltahuoneille. Saunat ja salakapakat täyttyvät tuoreista ja vanhemmista tieteenharjoittajista. Kadut täyttyvät alastomista juoksijoista… (Aina voi toivoa.) Otaniemessä jossain on aina bileet. Jossain on aina sauna lämpimänä. Jostain löytyy aina porukkaa grillailemaan, pelailemaan ultimatea -tai juoksemaan alasti. (Myönnä pois, että ajattelit sitä!)

Yksi mieleenpainuvimmista Otaniemi-kokemuksistani oli, kun ensimmäisinä päivinä muuttomme jälkeen menin viemään pyykkejä pesutupaan. En ollut löytänyt pyykinpesuainetta jätesäkkeihin sullottujen tavaroidemme joukosta eikä poikaystävä vastannut puhelimeen. Kun pyykkituvastakaan ei pesuainetta löytynyt, tuli Otaniemen yhteisöllisyys avuksi. Marssin soittamaan kaverini ovikelloa, sain pesuainepurnukan kouraani ja ehdin saamaan pyykit ajoissa koneeseen. Otaniemessä kaverit ovat aina lähellä ja tunnelma kuin pienessä kyläyhteisössä. (Harmikseni tämä tunnelma ei koske rappukäytäväämme. Näiden 2,5 vuoden aikana olen edennyt moikkausväleihin ainoastaan vastapäisten naapureidemme kanssa. Muut painavat päänsä ja kiihdyttävät askeleitaan vastaan tullessaan.)

On Otaniemessä toki haittapuolensakin (aamuyöllä alkavat bileet naapurissa, asunnon lähes kestämätön lämpötila kesäisin ja talvisin, huono pohjaratkaisu ja vähäinen säilytystila -sekä tietysti se mahdollisuus, että alasti vastaan juokseekin joku vähemmän hyväkroppainen ilmestys), joten vuoden sisällä koittava muutto jonnekin aikuisten asuinalueelle tuntuu ihan houkuttelevalta. Otaniemen ainutlaatuista tunnelmaa tulee kuitenkin taatusti ikävä. Vieroitusoireiden yltyessä liian pahoiksi voi onneksi piipahtaa vanhoilla kotikonnuillaan (tai kirmata ilkosillaan korttelin ympäri uusia naapureita ilahduttaen).

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Otaniemi

  1. Paluuviite: Lähibussipysäkki | Paulasydän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s