Kristina Cruises

Tämä ei ole maksettu mainos (mutta tästä voi vielä tulla sellainen, matkalahjakortteja otetaan vastaan). Bongasin täältä mainion kilpailun bloggareille, ja koska aihe sopii blogiini kuin nenä päähän, päätin osallistua. Tarkoitus on siis valita joku Suomen ykkösjuttu, jota kehtaisi Amerikassa asti hehkuttaa. Palkintoina arvotaan peräti kolme New Yorkin matkaa, joten jos kaikkien blogilistalta löytyvien 37150 blogin kirjoittajat osallistuvat kilpailuun, ovat voittomahdollisuudet peräti 0,008 prosenttia. Huimaa.

Pyydettäessä valitsemaan Suomen parasta juttua mieleen tulee ainakin minulla ensimmäisenä saaristo, meri, järvet, vuodenajat, puhdas ilma, luonnonläheisyys, valoisat kesäyöt, revontulet, ruska ja liuta muita asioita, joista ei oikein vientituotteiksi ole. Nämä ovat niitä asioita, joiden takia rakastan Suomea enemmän kuin mitään muuta maata, mutta nämä ovat myös niin kiinteä osa juuri Suomea, ettei ulkomaalainen ehkä aivan ymmärrä niiden hienoutta. Amerikkalaiselle voi kertoa innostunut kiilto silmissä ja kädet heiluen, että in Finland we have this thing called ruska, which means like brown, but actually it’s more like yellow and orange, mutta keskustelukumppani tuskin kostuu tästä mahdollista euroopanreissusuunnitelmaa enempää. Sitäpaitsi en olisi millään osannut valita näiden asioiden joukosta vain yhtä parasta asiaa.

Kun siirrytään miettimään materialistisempia Suomi-juttuja, lienee selvää, mitkä tuotemerkit ensimmäisenä tulevat mieleen. (Ne saattavat liittyä jotenkin vaatteisiin, astioihin ja suklaaseen.) Vaikka syönkin aamumuroni Arabian KoKo-sarjan kulhosta, nukun Marimekon lakanoissa ja, silloin harvoin kuin suklaata syön, valintani osuu Fazeriin (Onko olemassa jotain universaalia bloggaajien säännöstöä siitä, kuinka tunnettuja brändejä ei tarvitse linkata niistä puhuestaan?), en halunnut valita Suomen parhaaksi jutuksi niitä ainoita asioita, jotka ulkomaalaiset jo valmiiksi pienestä maastamme tietävät.

Sitten tuli mieleeni suomalainen tuote, josta olen nauttinut jo lähemmäs 20 vuoden ajan joutumatta kertaakaan pettymään, ja joka myös Karibianristeilyjen luvatun maan asukkaita voisi kiinnostaa. Nimittäin risteilyvarustamo Kristina Cruises Oy. Ensimmäiset risteilyni varustamon silloisella lippulaivalla Kristina Reginalla suuntautuivat vielä melko lähelle kotisatamaa -sympaattinen, pieni ja perinteinen Regina-rouva vei innokkaita matkustajiaan Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan. Vaikka useat kohteet olivatkin melko karuja ja kalantuoksuisia, oli tunnelma laivalla ja risteilymatkustajille järjestetyillä retkillä ainutlaatuinen. Laivan henkilökunnasta ja matkustajista ehti viikon aikana muodostua melkein kuin perhe, ja monet reissaajat -me muiden muassa- palasivat yhä uudelleen nauttimaan laivan ravintoloiden herkuista, merenkäynnistä ja kohteista, joihin ei muuten välttämättä päätyisi. Sittemmin reittivalikoima kasvoi, ja nykyään Kristina Cruisesin laivoilla pääsee seilaamaan Välimerelle, Egyptiin, Istanbuliin… Hyvin palvelleen Reginan oli aika siirtyä sivuun tänä kesänä, kun uusi lippulaiva Kristina Katarina astui palvelukseen. Katarina on vähän edeltäjäänsä isompi ja pitää sisällään muunmuassa ulkoilmauima-altaan, mutta tunnelma toivottavasti on yhtä lämmin kuin aina ennenkin.

Itse olen Kristinan kyydissä reissannut Pohjoismaiden lisäksi muunmuassa Latviassa, Italiassa, Kroatiassa, Kreikan saaristossa, Skotlannissa ja Irlannissa. Olen saanut nähdä upeita paikkoja, joiden olemassaolosta en ole ollut aiemmin edes tietoinen ja joihin ei välttämättä muilla välineillä edes pääse. En ole kertaakaan tylsistynyt, vaikka laivamatkat ovat lyhimmillään kestäneet noin viikon ja pitäneet välillä sisällään pelkkiä meripäiviäkin. On ihanaa herätä uuteen aamuun tietäen, että edessä on päivä jälleen uudessa kiehtovassa kohteessa. Päivän seikkailujen jälkeen on mukava palata laivan henkilökunnan hellään huomaan -ja laivaravintolan herkkujen pariin. Eikä oheisohjelmaakaan ole laivalla unohdettu: on lautapelejä, visailuja, elokuvia, tietoiskuja, musiikkiesityksiä, tanssia… Eivätkä suomalaiset matkustajat jurota yksinään baaritiskillä, vaan juttelevat, nauravat, tanssivat, nauttivat. Mieli tekisi varata reissu samantien, niin mahtavia kokemuksia ne ovat jokainen olleet!

PS. Kuvasta krediitit vanhemmilleni, omat aiheeseen liittyvät kuvani ovat jossain vanhojen tietokoneiden uumenissa ja vaihtoehtona ollut otos varustamon nettisivuista näytti varsin kammottavalta (en ole niin nörtti, että olisin tajunnut käyttää esimerkiksi kuvankaappausta näytön valokuvaamisen sijaan).

Advertisements
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s