Tuoreet korvapuustit

Ja varsinkin niistä leijaileva tuoksu, mmmmm. Pitäisi ehkä harrastaa kiinteistönvälittäjien käyttämää kikkaa ja paistaa uunissa silloin tällöin pellillinen sokeria ja kanelia. Silloin tosin jäisi uupumaan leipomisen riemu -sekä tietysti se makunautinto, jonka saa upottaessaan hampaansa lämpimään pullaan. (Esteettinen nautinto jäi harmikseni näissä puusteissa hieman heikoksi, kun unohdin ostaa raesokeria.)

Pienenä olin enemmän tavallisten pikkupullien ystävä, mutta aikuistuessa mieltymykset ovat kääntyneet rasvaisempaan ja makeampaan suuntaan. (Hetkinen, pitikö tämän mennä näin päin?) Seuraavan tunnustuksen jälkeen miniöiden yhteenliittymä anoppeja vastaan ei taida huolia minua jäsenekseen, mutta erityisesti poikaystävän äidin leipomat korvapuustit ovat olleet avuksi käännyttämisessäni. Itse taisin leipoa pullaa nyt ihkaensimmäistä kertaa, toivottavasti korvapuustit ansaitsevat maistamisen jälkeen edelleen paikkansa sydämen perässä. Parasta testata heti! (Ihan vain sen takia, etten tulisi huijanneeksi teitä. Ei suinkaan sen takia, että palaisin halusta mättää mahaani puolet tuosta korillisesta…)

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥ ruoka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s