Haasteesta selviäminen

Koko syyskuu tuli kaduttua tähän kirottuun haasteeseen tarttumista, mutta kun kaivattu perjantai (jonka kohdalla kalenterissa luki saa käyttää vaatteita) koitti, en kiskonutkaan riemusta kiljuen päälleni vaatekaappini kuukauden aikana käyttämättä jäänyttä sisältöä. Päinvastoin, jos jompikumpi haastepaidoistani olisi ollut puhtaana, olisin varmaankin enemmän kuin mielelläni pukeutunut siihen. Vaikka kuukauden aikana olisikin kaivannut välillä jotain muuta päälleen, se jokin muu ei selvästikään löydy omasta vaatekaapistani. Näinä parina päivänä, kun pukeutumistani on taas rajoittanut vain vaatekaappini sisältö, olen onnistunut kokoamaan päälleni vain korkeintaan siedettäviä asukokonaisuuksia. Haastekuukauden aikana taas olin asuuni aina tyytyväinen riippumatta siitä, mitkä kuudesta sallitusta vaatekappaleesta päälleni päätyivät (useimmiten varmaankin kuvassa esiintyvä kaksikko huivilla höystettynä).

Siivosin jo kesän lopulla kaapeistani pois vaatteet, joiden käyttäminen ei ole minulle mieluisaa. Tiedättehän, sellaiset vähän pieneksi käyneet tai heräteostoksina hankitut vaatekappaleet, jotka kiskoo päälleen silloin, kun kaikki kivemmat vaatteet ovat pyykissä tai kun haluaa vielä kerran antaa niille mahdollisuuden. Nyt olen saanut huomata, että kaapissani majailee vielä varsin paljon vaatteita, joihin pukeudun vain pakon edessä (joka erään laiskan pyykinpesijän taloudessa tarkoittaa melko usein). Toisaalta taas minulta puuttuu luottovaatteita, joihin olisi aina mukava sonnustautua, jotka päälle kiskoessani tietäisin näyttäväni hyvältä, jotka tuntuisivat hyvältä päällä, jotka sopisivat yhteen vaatekaappini muun sisällön kanssa ja joista saisi asustamalla luotua monipuolisia kokonaisuuksia. Näiden metsästäminen alkaa nyt. Tavoitteenani on vaatekaappi, josta voin vaikka silmät kiinni kaivaa haluamani määrän ala- ja yläosia tietäen niiden muodostavan tasapainoisen kokonaisuuden, johon on miellyttävä sonnustautua. Lisäksi asustevalikoimani kaipaa pientä päivitystä, enkä panisi pahakseni muutamia uutuuksia kenkäosastollakaan. (Valitettavasti budjettini on rajallinen, joten saavutan unelmavaatekaappini ehkä noin viiden vuoden päästä. Silloin tosin makuni on luultavasti muuttunut jo moneen kertaan -noh, ei se päämäärä vaan se matka…)

Vaatevarastoni puutteellisuuden lisäksi tein seuraavia havaintoja:

  • H&M:n trikoopaita alkaa haista hieltä huomattavasti nopeammin kuin Onlyn pusero
  • Viihdyn huomattavasti paremmin huivi kuin koru kaulassa
  • Pyykkikorissa on aina vähemmän poikaystävän vaatteita oli oma vaatevarastoni kuinka rajoittunut tahansa
  • Jos kaikki kuukauden aikana sallitut yläosat pestään samassa pyykissä, kannattaisi myös poikaystävältä kätkeä kaikki muun väriset vaatteet kuukaudeksi
  • Mielikuvituksellisia kampauksia keksii helpommin, kun itsensä ilmaisu vaatteilla on rajoittunutta
  • Aamun lenkkivaatteita on mahdollista valikoida pidempään kuin asua (29. syyskuuta järjestetylle) Muotiviikolle
  • Monkin paperbag-pallohame on paras ostokseni ikinä

Matka kohti vaatekaappia, josta voisin valita mitkä tahansa kuusi yksilöä kyllästymättä kuukauden ajaksi käytettäviksi, alkakoon!

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Haasteesta selviäminen

  1. Paluuviite: Tarkkaan harkitut mahtiostokset | Paulasydän

  2. Paluuviite: 2010 | Paulasydän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s