Santerin joulutarina

Facebookissa pyöri aikoinaan Luovien ihmisten yhteisleikki, jossa osallistujille piti vuoden loppuun mennessä lahjoittaa jotakin omatekoista. Koska vuosi lähestyy loppuaan, oli minunkin aika kantaa vastuu lupauksistani. Päädyin siis kirjoittamaan tutulleni jouluisen tarinan, josta tuli sen verran sympaattinen, että ajattelin sen julkaista täälläkin. Postauksen kuvituksena toimikoon harvinaisen epäonnistunut kuva hiljattain hankituista jouluvaloistamme, jotka oikeasti tuovat ihan kivaa tunnelmaa kotiin.

Olipa kerran pieni poika -nyt jo aikuinen mies- nimeltään Santeri. Eräänä joulukuisena iltana Santerin ollessa 7-vuotias hän kuuli vanhempiensa keskustelevan hiljaisella äänellä olohuoneessa. ”Tuleekohan meille tänä vuonna Joulupukkia, kun Santerikin on jo niin iso?” ”Ei kai se poika enää mihinkään vanhaan pukkiin usko!” Santeri painoi kauhistuneena kädet suunsa eteen ja juoksi huoneeseensa. Kyllä hän uskoi Joulupukkiin! Olihan Santeri odottanut Pukin tapaamista viime joulusta lähtien ja jopa salaa toivonut joskus pääsevänsä näkemään tämän työssään Korvatunturin pajalla. Kuinka Santeri voisi saada Joulupukin vakuuttumaan siitä, että Santeri ei suinkaan ollut luopunut uskostaan tähän? Mietteliäänä Santeri lopulta painoi päänsä tyynyyn ja nukahti.
Pian Santeri kuitenkin havahtui ikkunan ulkopuolelta kuuluvaan kilinään. Santeri nousi lämpimästä vuoteestaan ja hiippaili unisena ikkunan ääreen. Ja voi kuinka hän hämmästyikään ulkona odottavaa näkyä! Lumihangessa seisoi vaaksanmittainen tonttu ja melkein yhtä pieni poro, joka ravisteli turhautuneena päätään niin, että sen valjaisiin kiinnitetyt kulkuset helisivät. ”Kuka sinä olet?”, kysyi Santeri silmät pyöreinä tontulta. ”Luulisi, että noin suurilla silmillä näkisi meitä olevan täällä kaksi!”, tokaisi poro ennen kuin tonttu ehti vastata. Tonttu huomasi Santerin hämmennyksen ja hymyili tälle rauhoittavasti. ”Minä olen Terho, yksi Joulupukin ykköstontuista. Ja tämä on Reetta, kuudes poro oikealla reessä numero 23. Hän potee pientä alemmuuskompleksia Petterin rinnalla, mutta on kyllä oikein mukava kunhan hänet oppii tuntemaan -ja kunhan hänelle antaa tarpeeksi huomiota.” ”Älkää siinä jaaritelko!”, huudahti Reetta. ”Pukki odottaa jo!”
Niin Terho ja Reetta auttoivat pöllämystyneen Santerin ulos ikkunasta, ja pian tämä jo huomasikin kiitävänsä Reetan selässä kohti tähtiä. Santeri näki kotitalonsa pienenevän ja pienenevän, kohta sitä ei enää tunnistanut muiden talojen joukosta. Santeri itse oli myös jotenkin kutistunut -eihän Reetta muuten olisi pystynyt kantamaan häntä ainakaan näin kevyesti. Terho kertoili Santerille, kuinka Pukin pajassa Korvatunturilla oli jo hirmuinen vilinä ja vilske. Joulu lähestyi ja vielä oli paljon lahjoja valmistettavana ja pakattavana.
Nyt Reetan vauhti hidastui ja kolmikko töyssähti hankeen, niin että lumi pöllysi. ”Olipa hienosti lennetty, Reetta!”, huudahti Santeri. ”Noh, eihän tuo nyt mitään ollut”, mutisi Reetta vaatimattomana mutta selvästi kehuista mielissään. Mutta sitten Santerin suu vetäytyi mutruun hänen tajutessaan jotain: ”Kuulkaa, minkä takia se Pukki oikein minut tänne halusi? Aikooko se rankaista minua?” ”Rankaista?! Miksi ihmeessä meidän Joulupukkimme sellaista tekisi?”, kysyi Terho yllättyneenä pojan sanoista. ”No kun Pukki ehkä luulee, etten minä enää usko häneen, vaikka ihan taatusti uskon!” Terho ja Reetta purskahtivat nauruun, mutta rauhoittuivat huomatessaan kyyneleet pojan silmänurkissa. ”Voi Santeri, Pukkihan nimenomaan kutsuu tänne joka vuosi jonkun sellaisen lapsen, joka kovasti pitää hänestä ja on toivonut näkevänsä Pukin ja tontut tositoimissa”, selitti Terho. Huojentunut hymy levisi Santerin kasvoille, ja niin saattoi luminen ryhmä vihdoin lähteä kohti pajaa.
Pajan ovella olivatkin jo Joulupukki ja Joulumuori tonttuineen Santeria ja tämän saattajia vastassa. ”Tervetuloa Korvatunturille, Santeri!”, huikkasi Pukki ja kaappasi Santerin syleilyynsä. Muori istutti Santerin pöytään, jossa jo höyryävä kulhollinen herkullista riisipuuroa odotti nälkäistä matkaajaa. Ruoan jälkeen Pukki johdatti Santerin kohti kaikkein pyhimpää -verstasta, jossa tontut ahersivat lahjojen kimpussa. Santeri henkäisi ihastuksesta katsellessaan lelujen, villapaitojen, pelien, kirjojen ja muiden mitä mielikuvituksellisempien lahjojen siirtyvän tonttujen näppäristä käsistä toisiin ja lopulta kauniisiin lahjakääröihin. ”Pukki tulethan sinä tänä vuonna meille, vaikka minä olenkin jo näin iso?”, kysyi Santeri varovaisesti. Pukki raapi partaansa ja vastasi: ”Minä en valitettavasti joka vuosi kaikkiin koteihin ehdi, mutta jos pidät silmäsi auki, saatat nähdä vilauksen valkoista partaa tai punaista myssyä jossakin. Muistathan kuitenkin, Santeri, että joulussa tärkeintä on läheisten kanssa vietetty aika ja kaunis joulumieli.” Santeri nyökkäsi tuumivaisena ja lupasi muistaa Pukin neuvot. ”Tässä on vielä sinulle pieni muisto täältä meidän pajalta”, sanoi Pukki ja painoi Santerin käteen pienen paketin.
Seuraavana aamuna Santeri heräsi omasta vuoteestaan äidin silittäessä hänen poskeaan. ”Mitäs Santeri sanoisit, jos Joulupukki ei tänä vuonna tulisikaan meitä tervehtimään?”, kysyi äiti. ”Ei se Pukki aina joka kotiin ehdi, mutta tärkeintä onkin joulumieli!”, vastasi Santeri virnistäen. ”Mitäköhän unia se poika on taas nähnyt”, pohdiskeli äiti poistuessaan huoneesta Santerin kypsää vastausta ihmetellen. Äidin mentyä Santeri työnsi kätensä pyjamansa taskuun ja kaivoi esiin Joulupukin antaman muiston -pienen lasisen pallon, jonka sisällä näkyi koko Joulupukin kylä. Santeri ravisteli palloa kevyesti antaen lumen sataa kylän ylle ja laski sitten esineen yöpöydälleen. Hento kilinä kuului pallon sisältä Santerin kipittäessä aamupalapöytään. Korvatunturilla Reetta iski silmää Terholle ennen kuin kaksikko lähti hurjaan kilpajuoksuun vastasataneen lumen tuiskutessa heidän jalkojensa alla.

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s