Överiolkainen farkkumekko

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta, joulua ja välipäiviä tuli vietettyä vanhempien ja appivanhempien luona pitkin Suomea, ja kun vihdoin olin siirtämässä kuvia kameralta koneelle postauksia varten, astuivat kehiin tekniset ongelmat: uudessa läppärivauvassani olivat USB-paikat täynnä enkä osannut irrottaa kamerasta muistikorttia (:D) kokeillakseni sen sopivuutta lupaavan näköiseen reikään. Nyt on kuitenkin johdot viritetty kuntoon ja kuvat saatu koneelle. Onneksi vuoden viimeiseksi postaukseksi sentään sattui sopivasti jäämään tuo jopa vähän turhan aikaisin kirjoitettu 2010-muistelo.

Uuden vuoden myötä annoin itselleni luvan uusiin kujeisiin myös blogin puolella. (Tai erityisesti täällä, en ole muualla vielä erityisemmin kujeillut.) Kehitin yhden kuvan säännön tähän blogiin alunperin sen takia, etten turhamaisuuttani tunkisi jokaiseen postaukseen tusinaa samanlaista kuvaa itsestäni, ja hyvä sääntö se olikin. Välillä juuri Sen Oikean kuvan valitseminen on kuitenkin aiheuttanut harmaita hiuksia ja turhautumista, kun hyviä kuvia olisi useampia, mutta samasta aiheesta ei viitsi kirjoittaa viittä lähes identtistä juttua. Koska onnistuin tätä postausta varten näpsimään kuvia, joissa minä näytän hyvältä ja kuvia, joissa mekko näyttää hyvältä, mutta en ainuttakaan meidän molempien parhaita puolia esittelevää kuvaa, annoin periksi turhamaisuudelleni päätin vuoden vaihtumisen kunniaksi sallia useamman kuvan käyttämisen, mikäli aihetta on.

Ja sitten siihen itse mekkoon. Voitin ihanan Llauran kilpailussa Vero Modan lahjakortin, jonka kävin eilen ansiokkaasti tuhlaamassa. Tämä mekko kiehtoi minua ensisilmäyksestä lähtien, mutta ilman lahjakorttia en olisi varmaankaan uskaltautunut koko komeutta edes sovittamaan 70% alennuksesta huolimatta. Ensinnäkään en tarvitse yhtään mekkoa ja toisekseen omaan hartiat, jotka saavat minut muuttumaan amerikkalaiseksi jalkapalloilijaksi jo jonkun edes mainitessa puhvihihat/olkatoppaukset. Lahjakortin poltellessa lompakossa päätin kuitenkin kiikuttaa mekon sovituskoppiin, ja sen jälkeen paineltiinkin aika haipakkaa kassalle. Nuo olat ovat jo niin överit, ettei ovimiesefektiä pääse syntymään, ja kyllähän sitä nyt aina yksi uusi mekko vaatekaappiin mahtuu. Ainakin noin söpö!

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Överiolkainen farkkumekko

  1. Rii sanoo:

    Tuttu tunne tuo ”juuri kun olin siirtämässä kuvia niin …. ” tapahtui jotain odottamatonta teknistä haittaa! Pienet mutta ärsyttävät asiat elämässä ja haittaavat ja hidastavat bloggaamista. Mutta kivan mekon olet löytänyt, eivätkä hartiat todellakaan noista ”toppauksista” erotu (itsellänihän on myös hartiat mallia jenkkifutis, joten tuttu tunne tuokin). Eikös se mennyt jotenkin niin, että korosta sitä mitä et voi peittää =D

    • paulahelena sanoo:

      joo, tekniset viat on kyllä harvinaisen ärsyttäviä välillä! (esim. nyt tää kirjaa mut ulos joka kerta kun yritän vastata tähän kommenttiin :D)

      ja kiitoksia, vielä kun tulis paljon sopivia tilaisuuksia mekon käyttöönkin! :) mut ehkäpä mä tästä rohkaistuneena uskallan vähän useemmin napata jonkun iso-olkaisemmankin vaatteen sovitettavaks ;)

  2. llaura sanoo:

    hih, ompa joku ihanin tuo mekko :) <3

  3. Paluuviite: Portaat (ja vähän asukin) | Paulasydän

  4. Paluuviite: Eilisen asu | Paulasydän

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s