Bestis

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

Paras ystäväni olisi naispuolinen, että voisimme höpötellä yhdessä tyttöjen juttuja. Puhua pojista, katsoa romanttisia komedioita, juoda kaakaota kermavaahdolla, tanssia sohvalla Kaija Koon tahtiin, käpertyä yökylässä saman peiton alle, vertailla menkkakipujemme kauheutta, pelätä synnytystä, makoilla rannalla mukana kasa naistenlehtiä, matkustaa pitkäksi viikonlopuksi Keski-Eurooppaan shoppailemaan.

Paras ystäväni olisi suunnilleen samanikäinen kuin minä, että eläisimme samassa maailmassa, muistaisimme samat aamupiirretyt ja muotivillitykset, olisimme kokeneet samat maailmaa mullistaneet tapahtumat.

Paras ystäväni olisi sporttinen ja houkuttelisi minutkin lenkille, tulisi kanssani tankotanssitreeneihin ja tsiljoonan uuden lajin alkeiskurssille. Tai sitten rento sohvaperuna, joka lempeästi naureskelisi minun aktiiviselle elämälleni ja ehkä suostuisi kävelemään videovuokraamoon, jos saisi ison pussillisen irtokarkkeja.

Paras ystäväni olisi älykäs, jotta voisimme keskustella muustakin kuin julkkisjuoruista, viimeaikaisista ostoksista ja niistä pojista.

Paras ystäväni olisi rehellinen, suorapuheinen ja avoin, ei pelkäisi kertoa mielipiteitään eikä jäisi sanattomaksi oudossakaan tilanteessa.

Paras ystäväni olisi vähän äijä eikä välittäisi turhista tyttöjen hömpötyksistä. Tekoripset, hiustenpidennykset ja manikyyrit aiheuttaisivat hänelle kylmiä väreitä, itseinho ja tyttöjen välinen draama olisivat hänelle vieraita. Hän voisi viettää päiviä ilman meikkiä, mennä pyjamahousuissa lähikauppaan ja laukoa rivoja vitsejä.

Paras ystäväni olisi huomaavainen, kohtelias ja kiltti, ei täyttäisi puhettaan kirosanoilla, ei syljeksisi, töhrisi tai roskaisi, pitäisi ovea auki perässään tuleville ja antaisi mummoille istumapaikan täydessä bussissa.

Paras ystäväni osaisi pitää hauskaa ilman alkoholia, ei polttaisi tupakaa ja pysyisi kaukana huumeista.

Paras ystäväni olisi aktiivinen, utelias ja kekseliäs. Hän pyytäisi minua kanssaan taidenäyttelyyn, teatteriin, keilaamaan, eläintarhaan ja lähtisi minun pyynnöstäni huvipuistoon, ravintolaan, standup -näytökseen, messuille. Hänellä olisi ideoita keskustelunaiheiksi ja viikonlopun ajanvietteeksi. Hän lähtisi mukaan minun hyviin ideoihini ja nauraisi huonoille.

Parhaalle ystävälle voisi soittaa, vaikkei olisi asiaakaan, ja huomata jutelleensa tunteja. Parhaan ystävän kanssa voisi vaihtaa aamuyöllä tekstareita, jotka eivät vain voi odottaa aamuun. Parhaan ystävän luokse voisi mennä kylään ovikelloa soittamalla tuntien itsensä aina tervetulleeksi.

Paras ystäväni olisi kiinnostunut minusta ihmisenä, haluaisi tietää miten minulla menee, mitä ajattelen ja tunnen. Ja minä olisin kiinnostunut hänestä, tahtoisin panostaa ystävyyteemme ja näkisin vaivaa sen eteen.

Tällaista ystävää minulla ei ole. Ehkä en ole kohdannut Sitä Oikeaa, ehkä en ole panostanut olemassaoleviin ihmissuhteisiini tarpeeksi, ehkä elämääni ei edes mahdu poikaystävän lisäksi muita tärkeitä ihmisiä. Kadehdin kuitenkin jokaista, jolla oma paras ystävä tai jopa useita sellaisia on. Tunnen jääväni paitsi jostain olennaisesta. Ja toisaalta taas olen vähän itsekeskeinen erakko, jolle oma tai poikaystävän seura on aina kuitenkin parasta seuraa ja jonka kalenteriin ei kovin montaa kaverihetkeä edes mahdu. Ehkä jossain vielä kävelee vastaani joku mahtava ihminen, mutta siihen asti toivotan teille ihania hetkiä ystävienne kanssa -pitäkää niistä kiinni!

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥ haasteet, Paula ♥ ihmiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Bestis

  1. Erakko sanoo:

    Mulla on vähän sama juttu ystävien suhteen, ei oo ollut sellaista tosi läheistä ja parasta ystävää oikein ala-asteen jälkeen. Hyviä ystäviä ja kavereita on toki, mutta ei Bestistä. Toisaalta olen myös vähän erakko, jolla on täysi kalenteri ja jolle riittää hyvin poikaystävän seura – eikä sitäkään aina tarvita, vaan viihdyn mainiosti myös yksinäni. Joskus vaan vähän mietityttää, kenet pyytäisin esimerkiksi kaasoksi tai lapseni kummiksi. Kumpikaan noista ei nyt (kai) kuitenkaan ole ihan ajankohtainen ”murhe”, ja ainahan voi löytää uusia ystäviä:)

    • paulahelena sanoo:

      Tutulta kuulostaa :) Itelläni ei oo kaasoa ollenkaan, kun en osannut valita niistä hyvistä kavereista yhtä parasta. Toisaalta haluunkin tehdä kaiken häihin liittyvän ite, niin en mä erityisemmin kokenu kaasoa tarvitsevanikaan. Kummeiks voi onneks pyytää sukulaisia sit :D

  2. Moi sanoo:

    Olet kyllä ilmeisen selvän Parhaan Ystävän prototyypin mielessäsi hahmotellut, mutta toisaalta; mitä tarkemmin sen pyrit ennalta määrittelemään, sitä epätodennäköisempää teoriassa on, että koskaan kohtaat täysin standardejasi vastaavaa ideaalitapausta. Puhumattakaan siitä, että jos ja kun tällaisen ihmisen tapaat, myös sinä vastaisit hänen käsitystään Parhaasta Ystävästä. Jos koskaan tapaisin sinut tietäen, millaisen seulan läpi potentiaalisia ystäviäsi tiedostamattasikin seulot tämän ideaalisi varjolla, en kenties edes haluaisi tutustua sen syvemmin. Mitä suotta vaivaantua täyttämään toisen loputtomia odotuksia, voinhan aina etsiä jonkun avaramielisemmän uuden ystävän, jolle kelpaan juuri tällaisena kuin olen?

    Ehkä juuri se on kompastuskivi, jonka takia paras ystävä on toistaiseksi sinulla löytymättä?

    Yhdeksi syyksi siihen, miksi länsimaalaisessa kulttuurissa parisuhteet päättyvät entistä useammin, pidetään yhteiskunnan arvomaailmasta, kulttuurista, mediasta ym. kumpuavaa romanttisen parisuhteen ideaalia. Pitäisi olla haleja, pusuja, kipinöitä, suuria tunteita, tunnustuksia, ruusuja, säpinää, kiihkoa, pieni ripaus draamaa, sitten sovitaan ihanasti ja kaikki on kivaa. Jos ei homma toimi, vaihdetaan seuraavaan kunnes se Oikea löytyy.

    Miksi aihe äkkiä vaihtui jonnekin parisuhteiden puolelle? No, koska vastaavasti tuntuu, kuinka nykyään korostuneesti tyrkytetään käsitystä siitä, millaista on Oikea Ystävyys tai kuvaamasi Paras Ystävä. Ja totta kai oman maailmansa keskipisteelle, yksilölle, kelpaa vain se paras, aito ja oikea, jonka hän kokee tarvitsevansa. Jos itse kokee olevansa täydellinen, miksi tyytyä muiden ihmisten suhteen yhtään vähempään? Kuvauksessasi tuntui olevan hyvin paljon yhtymäkohtia siihen, millaisena itsesi aikaisemmin esittelit eli kenties haluaisit Parhaan Ystäväsi olevan juuri kuin sinä.

    Tarvitseeko asian mennä näin, jotta voi olla onnellinen?

    Luettelit joskus aikaisemmin myös ihannemiehesi (ulkoisia) ominaisuuksia, totesit samaan syssyyn kihlattusi olevan kaikkea muuta ja silti olette ilmeisen onnellisia. Kuten toimiva pari- myös ystävyyssuhde on kahden kauppaa ja edellyttää molemmilta tietynlaista kemiaa ja kiinnostusta – jopa ihastusta toiseen. Ihastusta ihmisenä, mielenkiintoisena ja omanlaisenaan, joskin samalla ihastusta hieman vinksahtaneella tavalla tarkasteltuna (ns. vaaleanpunaisten lasien läpi), jolloin haluaa tietää lisää ja päästä koettelemaan käsityksiään totuudellisuutta. Mutta kuten rakkaus, tuskin ystävyyskään syntyy hetkessä ja itsekseen vaan kuvittelisin sen ottavan aikansa kypsyäkseen todella syväksi ja luottamukselliseksi kahden ihmisen väliseksi erityislaatuiseksi suhteeksi. Edellyttäen, että molemmat osapuolet ovat myös motivoituneet samasta asiasta eikä tyydy kiva kamu –asteelle.
    Ystävyys on epäilemättä työlästä, vaatii itsensä likoon panemista, heittäytymistä ja uskoa siihen, että toinen ottaa kädestä kiinni. Ehkä. Aina ei niin käy ja se on helposti uuvuttavaa uusien yritysten kannalta. Mutta kenties se on sen arvoista. Ja vaikkei täydellistä Oikeaa löytyisikään, on onni jo ne ystävät, joiden kanssa voi pitää hauskaa, nauttia olostaan ja jotka eivät vaadi selitystä siihen, että ei ole viikkoihin, kuukausiin tai vuosiin pitänyt yhteyttä vaan jotka kysyy mitä kuuluu ja ehdottaa lähtemään kahville tai minne ikinä. Tai joiden kanssa voi olla ihan hiljaa eikä siltikään tunnu oudolta. Joiden kanssa voi luontevasti olla oma itsensä, joiden seurasta nauttii ja jotka välillä myös jurppii, jotta voi ottaa etäisyyttä ja taas tuntuu seura kahta auvoisammalta. Tai mitä ikinä se sitten loppujen lopuksi onkaan missäkin tilanteessa ja eri ihmisten kesken.

    Ehkä sitä on täydellinen ystävyys tai avain sen löytämiseen – siis se, että antaa ideaalin nousta kohtaamistaan ihmisistä ja nautinnollisista hetkistä käsin eikä omasta tai muiden muokkaamista käsityksistä siitä, miten asioiden tulisi olla jotta ne ovat oikeita ja tavoittelemisen arvoisia? Tällöin alun täydellisyyden löytämättömyyden ongelma saisi uudet ulottuvuudet. Mitä useampaan ja keskenään erilaiseen ihmiseen todella tutustuu, sitä monipuolisemmaksi kehittyy myös käsitys ystävyydestä ja ihmisistä ylipäätänsä. Tällöin ei asioiden tarvitsisi olla niin ehdottomia ja toisensa poissulkevia ja silti voisi nauttia toisten seurasta täysin rinnoin, nähdä itsestään ja aikaisemmista käsityksistään poikkeavat ihmiset suorastaan ihanina, omaa ajattelumaailmaa avartavina suunnannäyttäjinä. Ja jos hyvin käy, ehkä jokin tai jotkut niistä ystävyyksistä joihin ”tyytyy”, myös ennen pitkää kehittyvät syvemmiksi ihmissuhteiksi. Mitä suotta nuukailemaan, kunhan on kivaa eikä mietittäisi liikaa, miten asioiden _pitäisi_ olla. :)

    Helppoahan ennakko-odotusten sulkeistamisesta ja avoimuudesta on teoreettisella tasolla puhua, mutta todellisuudessahan meillä jokaisella varmasti on ne omat prototyyppimme ja käsityksemme siitä, millainen itse/joku toinen on, millainen tulisi olla ja millainen pitäisi olla. Tai miten ylipäätänsä asioiden kuuluisi mennä, oli ajatukset omiamme tai ei. Näihin käsityksiin myös tulkintamme meitä ympäröivästä maailmasta tiedostamattakin tavalla tai toisella pohjautuu tai ainakin ammennamme niistä aineksia toimintaamme, asenteeseemme ja ajatteluumme. Luonnollisesti nämä tällöin heijastuvat myös sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiimme, oli kyseessä millainen ihmissuhde tahansa. Mutta koska olet löytänyt itsellesi ihanan miehen, ehkei ihanan ystävänkään löytäminen ole ajatuksena mahdoton. Ehkä ja en tiedä, mutta ota toki selvää ja kerro sitten, kuinka kävi.

    ”Avointa mieltä” ja aurinkoista kevättä joka tapauksessa!

    • paulahelena sanoo:

      ohoh mikä analyysi! mut vau että oot moisen tänne jaksanu sepustaa :)

      tää postaus nyt oli tietysti vaan esimerkki siitä, millasen ihmisen kanssa voisin kuvitella viihtyväni, eikä nää mitkään ”kriteerit” mun mielestä kauheen ylivoimasia edes oo. oon myös varma, että ihminen, joka olis esimerkiks täysin päinvastanen ku tässä luettelemani asiat tai poikkeais niistä merkittävin osin, ei a) viihtyis mun seurassa, b) kiinnostais mua tarpeeks että haluisin olla sen ystävä. se nyt vaan on fakta, että kaikkien kaa ei tunne oloaan yhtä kotosaks. toisaalta on tietenki mahollista, että joku ei omasta mielestään koe olevansa tän kuvauksen mukanen, mutta josta mä kuitenkin tunnistaisin näitä piirteitä. ja pitkästä listasta huolimatta tästä luultavasti edelleen puuttuu monta olennaista asiaa, jotka ystävyyttä mun kaa edesauttais. sellasia juttuja, joita en itekään osaa määritellä.

      niinku tossa lopussa sanonkin, niin totuus on kuitenkin se, etten mä edes oikein tiedä mitä se ystävyys loppujen lopuks on. mul on (ollu) hyviä kavereita, joo. mut ei kukaan niistä oo ikinä ollu mulle niin tärkee, että mulle loppujen lopuks olis kauheesti väliä nähäänkö me enää ikinä vai ei. aina ku nähään on tietysti kivaa, mut jotain kuitenki puuttuu. luultavasti vika on mussa, siinä etten osaa/jaksa kiinnostua muista ihmisistä kauheesti. mut sit kuitenkin oon esimerkiks pohjattoman kiinnostunu mun poikaystävästä eli kuitenkin kykenen sellaseen. en mä tiedä mitä se vaatis, että joku muukin vois päästä mun elämässä niin merkitykselliseen asemaan. ku ei mulla tavallaan oo tarvetta yhtään useemmalle tärkeelle ihmiselle. mä voin puhua kaikista intiimeimmistäkin asioistani kenelle tahansa, joka sattuu olemaan kuulolla. jos mulla on jotain huolia tai murheita, niin ne voi setviä poikaystävän tai vanhempien kanssa. elämän isot päätökset ratkon itsenäisesti. en mä tiedä mitä mä sillä Parhaalla Ystävällä tekisin.

      jo se et ajattelen noin kertoo varmaankin siitä, et mun on aika turha mistään oikeesta ystävyydestä haaveillakaan :D mut must olis vaan kiva tietää et oonks mä ylipäätään kykeneväinen ystävystymään, onks olemassa ihmisiä joiden kanssa mulla kolahtais heti jotenkin täysiä. kaipaan sellasta ”ystävyyttä ensisilmäyksellä”, koska mun mielenkiinto ja kyvyt ei riitä hitaaseen ystävyyden rakentamiseen. ja siihen et joku kolahtais vaaditaan mun mielestä se, et ajatusmaailmat kohtaa varsin paljon, vaikka tietysti ystävyyttä rikastaa se et joistain asioista ollaan ihan eri mieltä. itseasias mun ois ehkä pitäny lisätä mun kriteereihin et ystävän kanssa voi väitellä ja sille voi suuttua, koska mä en oo ikinä ollu vihanen kenellekään mun kaverille. ainoot ihmiset jotka on kuullu mun kunnolla huutavan on varmaan mun vanhemmat. ja poikaystävä ehkä pikkusen. ylipäätään mun tunnetila on aika vakio useimpien ihmisten seurassa. ehkä ystäväkriteereihin pitäis lisätä ”Paras ystävä herättää tunteita.”, koska pelkällä asiatasolla liikuttaessa tuskin kovin syvälle ikinä voidaankaan päästä.

      hih, tulipa purettua tajunnanvirtaa tähän, mutta hyvää kevättä sinnekin! :D

  3. Moi sanoo:

    Moikka taas ja kiitti ajatuksia versovasta vastauksestasi. Mainittakoot vielä, että itsekään en osaisi tältä seisomalta alkaa nimeämään Parasta Ystävää, jonka kanssa en jo elämääni jakaisi intiimimmän ihmissuhteen tiimoilta. Ehkä juuri siksi ja tämän postauksesi innoittamana päädyinkin alunperin pohtimaan varsin yleisellä tasolla (tosi) ystävyyden luonnetta ja keinoja etsiä jotain sen kaltaista noinkin vuolaasti kuin ekassa kommentissa, eli samalla hahmottaakseni myös omaa tilannettani ja ajatuksiani asian tiimoilta. Mutta kuten sanottua, helppo maalailla maisemaa jolla itse ei ole kulkenut. Vielä – mutta sitä odotellessa. Ja faktahan se on, että vaikka kuinka ois ”ollaan kamuja jookos-kookos” asenteella liikenteessä uusien ihmisten kanssa, niin ei se homma vain yksin silleen toimi vaan se vaatii sen molemman puolisen synkkaamisen alusta alkaen. Just sitä mainitsemaasi ”ystävyyttä ensisilmäyksellä”.

    Ehkä voisi siis vielä jatkaa ajatelmaa sillä, että hyvästä ystävästi viehättyy jollain tapaa jo ensi tapaamisesta, hänet kokee mielenkiintoiseksi tai mitä ikinä, mutta toisin kuin kaveri-ystävä, hänen asemansa pysyisi jollain tapaa erityisenä vaikka alun käsitys ko. ihmisestä saisikin hieman säröjä pintaan ja kipinät lentäisi. Eli suoraan sanottuna ei tarvitsisi pelätä, että jos jotain tekee väärin tai sanoo pahasti, homma olisi saman tien ja automaattisesti sillä poikki vaan olisi vielä olemassa toivoa siitä, että toinen ymmärtäisi purkauksen taustalla olleen kenties jotain ihan loogisia syitäkin. Ja että niitä ei tarvitsi puida kuukausi ja vuosi tolkulla, vaan ystävyys jatkuisi jotenkin luontevasti ja kivasti. Kuten toimivassa parisuhteessakin, aivan kuten mainitsitkin. Silloin voi olla oma itsensä myös kiukkuineen kaikkineen eikä maailma siitä hetkessä murenisi ja sopu tulisi viimeistään suklaatilla.

    ..Tosin enpä kyllä itsekään muista, milloin näin olisin kyennyt tekemään muiden kuin muuten lähimmäisten ihmisten seurassa. Ehkä juuri se alitajuinen pelko epäsovinnaisten mutta aitojen tunteiden paljastamisesta julkisesti on yksi este sille, ettei välttämättä osaa tutustuttuessa antautua antamaan itseään kokonaan tilanteen vietäväksi. Ja totta kai sellainen varautuneisuus myös välittyy eikä ole niin kovin.. atraktiivista.

    Mutta toisaalta kun itsekseen viihtyy ja maailmassa on kuitenkin olemassa ainakin muutamia tärkeitä ihmisiä, joille voi asiansa purkaa ja elämänsä jakaa, niin hätääkös tässä sinäänsä. Onhan niitä yksinäisiäkin, joilla ei ole oikeasti oikein ketään jolle puhua, että hyvin pyyhkii kun vertailukohteen valkkaa sopivan alakanttiin ja life goes on. Vaan olisihan se mieluisaa joskus vaan mennä tyttöpiknikille jonnekin tai ihan mitä ikinä. Sais vaan ensin tuo kesä tulla kunnolla. :-D

    • paulahelena sanoo:

      jepjep, tutunkuulosia ja viisaita ajatuksia :)

      luulen, että Parhaan Ystävän pitäis olla oikeestaan vähän niinku seurustelukumppani ilman seksiä. niinkun säkin sanoit aiemmin, että siihen pitäis olla jopa vähän ihastunu. ja siihen tää ehkä omalla kohallani kosahtaa, koska sellasen ystävyyden syntymiseen todennäkösesti vaadittais et mä olisin sinkku sitä rakentaessa. nyt tuntuu, että joku uus hurjan tärkeä ihminen veis vaan aikaa ja huomiota poikaystävältä. tuntuis hassulta herättää joku uus valtavan symbioottinen ihmissuhde, kun kuitenkin on jo löytänyt sen ”ihmissuhteiden päämäärän” eli elämänkumppanin. sellanen tosi läheinen ystävyyssuhde kun ehkä kuitenkin on vähän niinku parisuhteen korvike, harjottelua sitä elämänkumppanuutta varten.

      mut silti mä luulen ja toivon, että jos ”se oikea” ihminen sattuis kohdalle, niin olis mahollista vieläkin synnyttää läheinen ja ihana ystävyys, joka ei kilpailis parisuhteen kanssa vaan täydentäis sitä. vaikka mieluummin olisinkin maailmassa ilman yhtään kaveria jos vaan saisin pitää poikaystäväni, ku ottaisin monta ihanaa ystävyyssuhdetta ilman poikaystävää, niin olishan se kiva jos olis joku tyttöpuolinenkin ihminen tai useampia, joille tietäis olevansa tärkeimpien ihmisten joukossa ja jotka itelle olis merkityksellisiä. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s