Jeesus?

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

Sattui sopivasti postiluukusta kolahtamaan aiheeseen liittyvää postiakin:

Tehtäköön nyt samantien selväksi, että minä olen äärimmäisen epäuskonnollinen ihminen. En voi käsittää, miksi kukaan täysjärkinen ihminen uskoisi jonkin pilvenreunalla istuskelevan partasuun pyörittävän maailmaa. Serkkuni täyteenahdetusta rippikirkosta poistuimme isäni kanssa jätskille kesken saarnan. Riparilla keskityin naureskelemaan kanttorin hassulle laulutyylille. Kirkossa kieltäydyn laittamasta käsiä ristiin rukouksien aikana.

Silti kuulun edelleen kirkkoon enkä ole aikeissakaan erota. Haluan myös ehdottomasti kirkollisen vihkimisen. Miksi ihmeessä, jos kerran suhteeni uskontoon on suorastaan vihamielinen? Osittain varmasti ihan tavan vuoksi. Koska se kuuluu asiaan. Nyt häiden oikeasti lähestyessä olen joutunut kyseenalaistamaan omia näkökantojani aika paljon. Kuinka voin haluta, että avioliittoni solmitaan jonkun sellaisen nimeen, mihin en usko pätkääkään? Koska se tuntuu virallisemmalta ja oikeammalta kuin maistraatissa vihkiminen, kyllä. Mutta myös siksi, että kunnioitan kristillisiä arvoja ja haluan niiden kulkevan mukana elämässäni ja parisuhteessani. Eikö tuo vihkikaavan Jumala voisikin olla vain niiden arvojen symboli, jonkinlainen merkki siitä, että aion noudattaa niitä liitossani, vaikka kristinuskon Jumala minulle sellaisenaan täysin merkityksetön onkin. Näin ainakin yritän perustella valintaani itselleni. Ja toivon hartaasti, että rippipappini ymmärtää puhua enemmän ihmisistä ja vähemmän Jumalasta.

Sillä minä uskon ihmisiin. Uskon yksilön lähes rajattomiin mahdollisuuksiin vaikuttaa elämäänsä omilla valinnoillaan. Uskon itseeni ja omiin kykyihini. Uskon meihin -minuun ja poikaystävääni- ja meidän rakkauteemme. Uskon tieteeseen. Uskon, että jokaiselle on jossain joku. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, mutta että tarkoituksen voi kukin itse valita.

Uskon, että uuni on lämmennyt, ja painun laittamaan lasagneten paistumaan.

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥ haasteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Jeesus?

  1. eräs sanoo:

    Hei,

    Kiitos kirjoituksestasi. Halusin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin tuohon täysjärkisyyteen vastatakseni. Minä uskon Jumalaan. Ei en ole hihhuli, joka haluaisi takoa Raamatulla muita päähän, ei enä tuomitse tuttuja, ystäviäni, jotka eivät usko, sillä he saavat uskoa kuten haluavat. Kyllä, nautin elämästä, niin elämän pienistä kuin suuristakin asioista. Kyllä, voin käydä baarissa ja keikoilla ja tanssia ja nauttia elämästä. Itsestänikin Robert Downey Junior on hot ja myöskin esimerkiksi Justin Timberlake. Kuitenkin se ei estä minua uskomasta, ts. ei sulje uskoa pois, ja kyllä pidän itseäni täysjärkisenä.

    Usko on henkilökohtainen asiani. Kyllä uskon moneen muuhunkin asiaan, kuten siihen, että suvaitsevaisuus kannattaa ja erityisesti eläimiä täytyisi kohdella paremmin, eikä niin kuin tällä hetkellä tehdään. Haluan uskoa myös ihmisten hyvyyteen ja siihen, että joskus voisimme palata siihen yhtenäisyyteen, joka on nyt hajonnut individualismiksi ja siihen, että jokainen pyrkii kohti oman itsensä toteuttamista, eikä ajattele, että täällä asutaan yhdessä ja kaikki pitäisi ottaa huomioon. No olipa pitkä sivuhuomautus. Mutta siis, usko on henkilökohtainen valintani. Minulle se antaa turvaa ja toivoa siitä, että elämä ei päättyisikään kuoleman jälkeen. Hyvin rakas kissani kuoli muutamia viikkoja sitten sairauteen. Sille tehtiin eutanasia, sillä se kärsi kovasti ja ei enää syönyt, tehnyt tarpeitaan, vaan ainoastaan kärsi. Kuitenkin minun oli helpompi, vaikka itkin monta päivää, niin päästää irti, kun näin ettei se enää ollut oma itsensä, kun ajattelin, että se pääsee taivaaseen, jossa ei enää olisi kipua ja kärsimystä ja siellä se saisi temmeltää ja olla ilman kipua. Oli kamalaa nähdä sen puolen vuoden ajan menevän pikkuhiljaa huonompaan kuntoon. Niin, uskon siis myös, että eläimet pääsevät taivaaseen, samaan, jonne me muutkin. Tuo usko on siis kallio ja turva, silloin, kun tuntuu siltä, että kaikkea ei voi ymmärtää ja on suruissaan päästäessään tärkeistä ihmisestä ja eläimistä irti. Jotenkin uskoa siihen, että kohtaamme vielä ja mitä pahaa on uskoa taivaaseen, jossa ei olisi kipua ja kärsimystä, jossa kaikilla olisi hyvä olla, kun samaan aikaan ympärillä näkyy niin paljon pahoinvointia yms. Uskoa, että kaikki mm. kehitysmaissakin kärsivät, aikanaan pääsevät parempaan paikkaan. Onko hullua uskoa armon ja rakkauden sanomaan, siihen, että tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän? Siihen, että joku pitäisi meistä huolen. Emme olisikaan täällä yksin (vaikka meillä on lähimmäisemme ja muut). Mielestäni se, mitä teemme lähimmäisillemme, kun välitämme heistä on se, mitä Jeesus teki. Oli ihmisten keskellä, välitti heistä. Sellaisen mallin mukaan itsekin tahdon elää. Välittää ihmisistä ja uskoa paitsi ihmisiin, niin kuitenkin myös siihen, että jokin korkeampi pitää meistä huolen. Enkä tuomitse muiden uskomuksia. Jokainen uskokoon tavallaan ja hyvä niin. Itse kannatan suvaitsevaisuutta ja avointa dialogia.

    Jos ja kun saan lapsia, niin he saavat aikanaan tehdä omat valintansa. Kuitenkin on mielestäni hyvä, että uskonasiat voivat olla myös esillä, kuin vaihtoehtona esim. koulussa, jossa on nykyään niin paljon pahoinvointia, kuten kiusaamista ja kilpailua, niin jotenkin, että joku kertoisi armosta ja siitä, että on hyväksytty sellaisena kuin on. Psalmin 139 sanoin: Minä olen ihme ja kiitän sinua siitä.” On hienoa olla ihme muiden ihmeiden joukossa. Eipä kai armon ja rakkauden sanomassa ja siinä, että joku hyväksyy meidät kaikki ole mitään vikaa?

    Pitkä sepustus, mutta pohdin asiaa niin kuin teen aina.

    • paulahelena sanoo:

      ohoh, vau. kiitos pitkästä kommentista!

      tottakai mun postaus on vähän kärjistetty, mutta silti se sanoo just niin kuin asia on: mä en ihan aidosti ymmärrä, mistä usko tai tarve siihen kumpuaa. se ei tarkota sitä että mä pitäisin uskovia ihmisiä jotenkin itseäni huonompina tai muuten vajavaisina, onhan vaikka mun oma äitikin sellanen (siis uskovainen eikä vajavainen :D) mietin tosi pitkään, miten muotoilisin ton lauseen olematta loukkaamatta ketään, mut sit päätin antaa sen olla sellanen, millasena se mun päästä tuli ulos. mä oon jotenki niin tiedeorientoitunu, että en pysty uskomaan kenenkään nykypäivänä ihan tosissaan uskovan johonkin kaikkitietävään korkeempaan voimaan. eri asia joskus keskiajalla kun tiede ja tutkimus ei ollu koko kansan tiedossa ja kirkko saatto ylläpitää jotain pelon ilmapiiriä tietämättömien ihmisten kustannuksella. mut nykyään uskonnon täytyy mun mielestä täysjärkiselle ihmiselle olla valinta, ei joku absoluuttinen, kyseenalaistamaton totuus. ja sen valinnan saa mun mielestä jokainen tehdä, jos kokee sen itelleen antavan jotain turvaa tai lohtua tai vaikka paremman omatunnon. mun mielestä se vaan on itselleen valehtelemista ja jotenki oman vastuun pakoilua, jos siis omalta kannaltani ajattelen. jollekin toiselle se ei varmasti tunnu siltä. ja sit jos joku ihan oikeestioikeesti uskoo, niin se menee jo ihan täysin yli mun ymmärryksen. se on vaan niin vieras ajatus mulle.

      nojoo, tästä tuli tällasta puoliunessa kirjotettua höpötystä, mut ehkä tästä joku muukin ku saa jotain irti.

      • eräs sanoo:

        Heippa taas!

        Kiitti tuosta kommentista:) Jooh, jokainen saa ehdottomasti uskoa tavallaan ja hyvä niin:) Ei mitään ongelmaa. Kaikkea hyvää sulle ja onnittelut jo etukäteen häidesi johdosta! Löysin sun blogin, kun olit antanut sen ilmoituksessasi,johon vastasin, ja aloin sit lukee tätä.
        Vaikutat mukavalta!
        Hyvää viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s