Sisaruksettomuus

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

Minä olen ainoa lapsi. Pienenä olisin kovasti toivonut pikkusiskoa -ensin leikkikaveriksi, sitten paapottavaksi. Mutta ei tullut siskoa eikä veljeä sitkeästä odotuksesta huolimatta. Edelleenkin ajattelen hieman haikeana sitä sisarusten välistä toveruutta ja yhdessä vietettyjä hetkiä, joista en ole ikinä päässyt osalliseksi. Tulevaisuudessakin menetän monia mahdollisuuksia: minusta ei ikinä voi tulla tätiä, lapseni eivät saa minun puoleltani serkkuja. Siskosta olisi luultavasti tullut pätevä kaasokin hääjärjestelyissä auttamaan. Sitäpaitsi olisi ollut hurjan mielenkiintoista nähdä, minkälaisia ihmisiä olisivat ne pojat ja tytöt, jotka olisivat syntyneet samoista loistovanhemmista kuin minä. Kaikista jännittävintä olisi olla kaksonen, niin samanlainen jonkun kanssa ja kuitenkin oma persoonansa.

Mutta minä olen ainoa lapsi enkä muuksi muutu. Ja oikeastaan se on aika mukavaa. Ainoana lapsena olen saanut nauttia vanhempieni jakamattomasta huomiosta ja viettänyt heidän kanssaan hurjasti aikaa. Niinpä olemme hitsautuneet yhteen omaksi tiiviiksi kolmikoksemme. Tulen loistavasti toimeen vanhempieni kanssa, sillä olemme samaa porukkaa sen sijaan, että perhe olisi jakautunut lapsiin ja vanhempiin. Ainoana lapsena minulla on ollut mahdollisuus matkustaa runsaasti niin kaksin jommankumman vanhemman kanssa kuin koko perheen voiminkin. Ainoana lapsena minulla on ollut aina oma huoneeni enkä ole joutunut jakamaan tavaroitani sisarusten kanssa. Ainoana lapsena olen oppinut itsenäiseksi. En ole joutunut pukeutumaan isompien sisarusten pieneksi käyneisiin vaatteisiin enkä vahtimaan pienempiä sisaruksia. Olen välttynyt sisarusten välisiltä kinasteluilta ja riidoilta. Olen kasvanut aidosti omaksi itsekseni ilman sisarusten tuomia vaikutteita. Eikä minun tarvitse pelätä perintöriitoja jossain toivottavasti vielä hyvin hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa. ;)

PS. Tuolla kuvalla ei ole minkään valtakunnan tekemistä tämän postauksen kanssa, mutta en halunnut tehdä taas kuvatonta postausta. Milläs muullakaan sen sitten somistaisi kuin omalla kuvallaan.

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥ haasteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s