Verona

Ottaen huomioon, että kaikkien aikojen lempparikaupunkini on Rooma, ei liene mikään ihme, että sen pikkusisko Verona päätyi suosikkilistalle myöskin. Kaupunki on oikea minirooma areenaa myöten -toki omilla persoonallisuuksillaan maustettuna.

Vietimme Veronassa äitini kanssa huhtikuun lopussa viisi päivää, mikä oli oikein sopiva aika kaupungin koluamiseen. Pidemmälle reissulle suosittelisin kyllästymisen välttämiseksi sitten jo visiittiä vaikkapa Garda-järvelle tai Venetsiaan. Kirkkoja kaupungissa tosin riittää koluttavaksi vaikka vuodeksi, jos niistä sattuu tykkäämään. Ja kyllähän kaupunki on rutkasti muutakin kuin vanha keskusta, jonka lähimaastossa me tällä kertaa pysyttelimme.

Veronan kevät on sään puolesta varsin epävakainen, minkä mekin saimme huomata -ainoastaan lähtöpäivänä aurinko porotti taivaalta tasaisesti poistumiseemme saakka. Pieni pisarointi ja hieman viileämpi sää eivät kuitenkaan meidän menoamme haitanneet, ja ainoan isomman sateen aikana onnistuimme istumaan passelisti lounaskahvilassa katosten suojissa. Meidän reissumme aikana kaupungissa vaikutti olevan myös erityisen paljon koululaisryhmiä -muita turisteja unohtamatta. Emme kuitenkaan joutuneet jonottamaan mihinkään eikä kai tällainen kaupunki ikinä aivan tyhjä turisteista ole, joten kesään verrattuna varmasti ihan kelpo ajankohta reissulle.

Varsinaisista nähtävyyksistä tai kiertämistämme kohteista ei suosikikseni noussut mitään yksittäistä paikkaa. Minua viehättää eniten vanhoissa eurooppalaisissa kaupungeissa se, että koko kaupunki on ikäänkuin nähtävyys, jossa riittää mielenkiintoista katsottavaa joka puolella. Matkalla ”virallisiin” kohteisiin voi ihastella värikkäitä taloja, istuskella hetken aukiolla tai puistossa, nauttia kaupungin yleisestä tunnelmasta.

Käymisen arvoisia paikkoja ovat kuitenkin ainakin puutarha-alue Giardino Giusti, vanhan keskustan isot kirkot näyttävine sisustuksineen, miksei kuuluisa Arenakin, jossa kesäisin järjestetään oopperajuhlia. Shakespeare-faneille ja romantikoille käynti ”Julian talossa” ja ”haudalla” on tietysti pakollista. Taiteen ystävä ei voi jättää väliin kierrosta Castelvecchion linnasta löytyvään museossa, ja arkeologiasta kiinnostuneen kannattaa vierailla Teatro Romanolla.

Meillä oli nähtävyyksien kiertelyä varten käytössä kahden päivän VeronaCard, jonka 15 euron hinta piti sisällään pääsymaksuun suurimpaan osaan kohteista. Kortilla olisi saanut käyttää myös busseja, mutta kävellen pääsee Veronan kokoisessa kaupungissa minne tahansa.

Jos jokin yksittäinen asia pitäisi reissusta nostaa ylitse muiden, olisi se varmasti sattumalta kohdallemme sattunut jonkin sodan muistoksi järjestetty vuotuinen juhlallisuus, jossa carabinierit soittokuntansa johdolla ratsastivat hevosilla kaupungin keskusaukiolle esiintymään. Tai sitten hotellin aamiaisravintolan mukava tarjoilijasetä, joka otti sydämen asiakseen huolehtia meidän italiantaitojemme kohentamisesta, joka siis oli yksi matkamme päätavoitteista. Mieleen jäi myös viimeisen illan herkullinen illallinen hotellin hienostuneessa ravintolassa -ja muutkin illalliset muissa ravintoloissa. Ainoa pettymys oli ehkäpä paikallinen jäätelö, mikä oikeastaan on kohteliaisuus suomalaiselle Ciao! -jäätelökahvilalle, jonka jätskejä ei näköjään voita edes aito, italialainen gelato.

Advertisements
Kategoria(t): Paula ♥ matkustus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Verona

  1. Paluuviite: 2011 «

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s