Unelmaelämä

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

Huh, miten niin muka pitkä aika edellisestä haastepostauksesta? :D Kouluhommat ja muut kevätkiireet ovat verottaneet varsin paljon aikaa niin omalta kuin muidenkin blogeilta (nimimerkillä 157 lukematonta merkintää bloglovinissa, hups), mutta nyt päätin päivän tenttiinluku-urakan jälkeen vähän ryhdistäytyä.

Aloitetaan kevyellä toteamuksella: minulla ei ole yhtään toteutumatonta unelmaa.

Sen sijaan minulla on

  • Muuttuneita suunnitelmia:

En ehkä haluakaan omistaa koko elämääni ringetelle, jotta pääsisin maajoukkueeseen. (Vaikka Linnanjuhlissa olisikin ollut ihan hauska piipahtaa.)

Ensimmäisen seurustelukumppanin ei välttämättä tarvitsekaan olla myös viimeinen. (Näin jälkikäteen ajateltuna kyseisen tapauksen ei olisi tarvinut olla myöskään se ensimmäinen.)

  • Saavutettuja tavoitteita:

Opiskelupaikka TKK:lla, unelmapoikaystävä, loistava kesätyöpaikka, kahden viikon kesäkurssille Italiaan pääseminen, Leijonien MM-kulta… (On oikeastaan vähän pelottavaa, miten vähällä vaivalla olen onnistunut saamaan kaiken haluamani. Joskus kai jonkun täytyy kosahtaa ja pahasti?)

  • Mitä jos -ajatusleikkejä, joiden ei odotakaan toteutuvan:

Mitä jos minulla olisi täydellinen iho? (Joskin se on jo niin paljon parempi verrattuna aikaisempaan, että minun silmissäni se jo melkein onkin täydellinen.)

Mitä jos osaisin laulaa? (Ehkä vielä joskus uskaltaudun laulutunneille, jos tämä ajatusleikki tästä yhtään syvenee.)

  • Toteutumistaan odottavia kivouksia:

Häät, häämatka, se italianreissu, valmistuminen diplomi-insinööriksi, lapsien saaminen, oma koti, mielenkiintoinen ja haastava työ… (Joku ehkä kutsuisi näitä unelmiksi, mutta minulle ne ovat taatusti tapahtuvia asioita, joiden aika ei vain ole ihan vielä. Miksi pitäisi haaveilla ja haihatella, kun voi kulkea määrätietoisesti kohti unelmiaan -samalla joka hetki unelmaansa eläen.)

Tietenkin näiden lisäksi on vielä niitä isoja toiveita elämälle, että saisi pitää läheisensä luonaan mahdollisimman pitkään, että säilyisi terveenä, että välttyisi niiltä isoimmilta mullistuksilta, joita maailmalla joskus on meille tarjota. Mitä kauemmin saan elää tätä onnellista unelmaelämääni, sitä enemmän kasvaa pelkoni -kuinka paljon onnea voi yhdelle ihmiselle maailmassa riittää? Millään tutkinnolla, urheilusaavutuksella tai työpaikalla ei ole minulle minkäänlaista merkitystä, jos joku näistä haaveista kaatuu. Näiden toiveiden täyttämiseksi olisin valmis tekemään mitä tahansa -ja juuri nämä ovat niitä asioita, joiden kanssa ei auta kuin pitää peukkuja, että maailma on minulle vastedeskin yhtä antelias.

Kamalaa, että elämän tärkeimmät asiat ovat niitä, joihin ei juuri pysty omilla teoillaan vaikuttamaan. Oikeastaan vielä kamalampaa on se, että minä pelkään nykyään kohtalon kamppaavan kalkkiviivoilla, kun olen tähän asti rakentanut koko elämänasenteeni sille pohjalle, että maailma tarjoaa mahtavia juttuja jokaiselle, joka uskaltaa hypätä täysillä sen vietäväksi. Mutta eipä kolikonheitossakaan kruunan saamisen todennäköisyys muutu, vaikka niitä olisi heittänyt jo sata peräkkäin, ja voisi kai sitä viettää elämänsä Simsiä pelaillenkin, jos liikaa hirvittää tämä todellisuuden arvaamattomuus…

Advertisements
Kategoria(t): Paula ♥ haasteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Unelmaelämä

  1. anelma-unelma sanoo:

    Pisti silmään, kun totesit mm. lasten saannista näin: ”Joku ehkä kutsuisi näitä unelmiksi, mutta minulle ne ovat taatusti tapahtuvia asioita”

    Kukaan (edes sinä) kun ei voi olla noin varma, että _saa aivan taatusti lapsia_. Lasten saamista kun voi kukin ainoastaan toivoa ja niitä tulee, jos on tullakseen.

    • paulahelena sanoo:

      mikäänhän tässä maailmassa ei oo varmaa, mutta mä uskon että asioilla on suurempi todennäkösyys toteutua sillon ku niitä kohti määrätietosesti kulkee verrattuna siihen että vaan pyörittelis peukaloitaan ja odottelis haaveitaan toteutuvaks :) mutta trust me, ihan lähipiirin kokemuksien kauttakin oon kyllä nähny ettei niitä lapsia tosta noin vaan putkahtele, mut sit on tietenkin vaikka adoptiokin vaihtoehtona -äitinä näen itteni ehdottomasti joskus. ainakin tällä hetkellä, voihan tää lapsiasia vaikka siirtyä tonne muuttuneisiin suunnitelmiinkin vielä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s