Aika ennen blogien kaupallistumista

Aloin seurata blogeja siinä kaksi vuotta sitten, kun törmäsin nettiä selatessani Mungolifeen. Niin, siihen aitoon ja alkuperäiseen. Innostuin mahdollisuudesta seurata tavallisten ihmisten tavallista elämää -joskin mielenkiintoisella kirjoitustyylillä ja kauniilla kuvilla höystettynä- ja metsästin käsiini yhä useampia blogeja. Joskus kirjoittaja ei ensisilmäyksellä sytyttänyt minua ja blogi unohtui virtuaalimaailman syövereihin. Toisiin bloggareihin ihastuin heti. Nimenomaan siis ihmiseen blogin takana, en niinkään tämän tuottamaan kasaan tekstiä ja kuvia. Jäin seuraamaan blogia, koska halusin tietää, mitä tälle ihmiselle kuuluu, minkälainen persoona hän on, mitä hän ajattelee.

Kaukana ovat ne ajat, kun blogia seuraamalla saattoi elää mukana kirjoittajan onnen ja surun hetkiä, isoja mullistuksia ja pieniä arjen sattumuksia. On Indiedays, on Rantapallo, on yhteistyötä lehtien kanssa. Näiden muutosten tuulien alkaessa puhaltaa olin vielä naiivisti siinä uskossa, että blogien sisältö ei niiden myötä muutu. Yhteistyön jatkuttua jo pitkään onnistuin yhä sivuuttamaan erilaiset kampanjat ja bannerimainokset pienenä extrana suosikkibloggarieni kiinnostavien ja elämäntäyteisten kertomusten lomassa. Oliko muutos jo silloin näin selkeä?

 Nykyään blogit pursuavat käyttökokemuksia kuukupista huulipunaan, limsasta imuriin. Joka toinen postaus on yhteistyökumppanin kanssa järjestetty arvonta tai tarjouskampanja, kutsu erityiseen tapahtumaan vain blogin lukijoille, esittely showroomilla nähdyistä pian myyntiin tulevista vaatteista tai kollaasi hankituista/himotuista tavaroista. En minä lue blogeja saadakseni saman informaation kuin lehtiä, mainoksia tai uutiskirjeitä selaamalla. Minulle on aivan sama, kertooko jonkin tuotteen ominaisuuksista MouMou, Anna vai tyytyväinen käyttäjä, 23v. Se, että suositussa blogissa hehkutetaan, kuinka mielettömän kivan värinen ja tehokas tämä munankeitin on, ei saa minua kiinnostumaan siitä yhtään enempää.

Hyvä on, kirjoitan itsekin silloin tällöin tuotteista, jotka ovat osoittautuneet erityisen ihaniksi -tähän blogiin kun sattuvat kuulumaan ne kaikki rakkausjutut. Sitäpaitsi muiden postausideoiden puutteessa tai ajan ollessa vähissä on helppo napata pari kuvaa shampoopurnukasta ja kirjoittaa muutama rivi sen mahtavuudesta. Eikä hyvän tuotteen osuessa kohdalle muuten olisi väliä, olisinko ostanut sen itse vai saanut lahjana, yhtälailla sitä voisi rakastaa. En siis niinkään häiriinny siitä, että bloggarit kehuvat usein ilmaiseksi jostain saamiaan tuotteita. Ero on ehkä siinä, että minä en tuotteesta kirjoittaessani yritä saada mahdollisimman montaa lukijaa ryntäämään samantien kauppaan vakuuttuneena sen loistavuudesta, vaan hehkutan tuotteen hyvyyttä pitäen edelleen itseni keskipisteenä. Sillä sehän siinä blogissa kiinnostaa, sen pitäjä. Ja juuri se aspekti on blogeista harmikseni pikkuhiljaa häviämässä.

Nykyään bloggarin sivulauseessa antama palanen omasta elämästä tuntuu kallisarvoiselta lahjalta. Aarteelta, jonka löytääkseen pitää kaivaa muutama metri persoonattomia täytepostauksia. Oikeastaan ymmärrän niitä ihmisiä, jotka yrittävät googlettaa bloggaajan salaisuuksia tai metsästävät tietoa Demin keskustelupalstojen syövereistä. Myönnän itsekin joskus sortuneeni tähän. Väkisinhän sitä uteliaisuus kasvaa, kun on kaksi vuotta seurannut jonkun ihmisen elämää ja enää saakin enää murujen murusia. Sehän on melkein sama, kuin hyvä ystävä yhtäkkiä lakkaisi kertomasta elämästään! Tietenkään bloggari ei voi olla jokaisen ystävä ja lukijamäärien kasvaessa yksityisyyden tarve väkisinkin lisääntyy -mutta kun minä niin haluaisin kuulla, mitä sille ihmiselle siellä tavaroiden ja vaatteiden takana oikeastaan kuuluu!

Mainokset
Kategoria(t): Paula ♥. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Aika ennen blogien kaupallistumista

  1. ... sanoo:

    Oletko vain kateellinen suosituille bloggareille kun saavat ilmaisia tuotteita?

    Muistan että kirjoitit joskus että olet tosi pitkään toivonut ja yrittämällä yrittänyt saada blogisi suosituksi mutta siinä onnistumatta.
    Miksi ihmeessä?

    Jos ei tää blogi nappaa, niin ei nappaa

    • paulahelena sanoo:

      ”Eikä hyvän tuotteen osuessa kohdalle muuten olisi väliä, olisinko ostanut sen itse vai saanut lahjana, yhtälailla sitä voisi rakastaa. En siis niinkään häiriinny siitä, että bloggarit kehuvat usein ilmaiseksi jostain saamiaan tuotteita.”

      arvasin että joku vetää tän kateuskortin, joten yritin tehdä selväksi että mainostettavien tuotteiden alkuperä ei mua haittaa, mutta eipä näköjään mennyt perille :D (on tossa kyllä kieltämättä vähän hassu sanajärjestyskin)

      niin ja toi suosituksi pyrkiminen ei oikeastaan tätä blogia oo ikinä kunnolla koskenut, lähinnä se oli mun ekan blogitekeleen aikaan. tän kanssa oon alusta asti ainakin yrittänyt olla ajattelematta mitään lukijamääriä ja kirjottanu oikeesti itelleni. ja ainoo asia mikä siinä blogin tunnettavuudessa mua ikinä on kiehtonut on ne muut bloggarit, joihin vois olla kiva tutustua. tavaraa ja tapahtumia piisaa tarpeeks muutenkin :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s