Ylläriällä

Päivä 1 – Esittele itsesi Päivä 2 – Eka rakkaus Päivä 3 – Minun vanhempani Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään Päivä 5 – Mitä on rakkaus? Päivä 6 – Minun päiväni Päivä 7 – Paras ystäväni Päivä 8 – Se hetki Päivä 9 – Uskoni Päivä 10 – Päivän asu Päivä 11 – Sisarukseni Päivä 12 – Käsilaukussani Päivä 13 – Tällä viikolla Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään? Päivä 15 – Unelmani Päivä 16 – Eka suudelmani Päivä 17 – Mieleisin muistoni Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni Päivä 19 – Kaduttaa Päivä 20 – Tässä kuussa Päivä 21 – Toinen hetki Päivä 22 – Tämä järkyttää minua Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään Päivä 25 – Ensimmäinen Päivä 26 – Pelkään Päivä 27 – Suosikkipaikkani Päivä 28 – Ikävöin Päivä 29 – Tähän pyrin Päivä 30 – Soittolistallani Päivä 31 – Viimeinen hetki

Huh, haaste se vain jatkuu ja jatkuu.

Jouduin miettimään aika pitkään, minkä muiston tähän valitsen. Ensinnäkin elän sen verran hetkessä olen sen verran lahopäinen, että niitä parhaitakaan muistoja ei kovin montaa mielessäni ole. Toisekseen, niistä suurin osa liittyy niin vahvasti poikaystävääni, että hänen yksityisyyttään suojatakseni en tahdo kertoa niistä täällä. Riittää, että avaudun oikeassa elämässä suunnilleen kaikesta meidän parisuhteeseemme liittyvästä kenelle tahansa, joka sattuu kuuntelemaan.

Sitten mieleeni tuli hauska sattumus ylioppilaskeväältäni. Kohautin olkiani, miksipäs ei. On sitä turhemmistakin asioista blogattu.

Ylioppilastodistuksessani komeilee äidinkielen kohdalla laudatur. Niin komeilee parin muunkin aineen kohdalla, mutta keskitytään nyt tähän. Sillä ei ole mitenkään itsestäänselvää, että se siinä on.

Kirjoitin koko lukioajan tasaisen hyviä aineita, mutta en ikinä yltänyt ällän veroiseen suoritukseen. Niinpä olin tyytyväinen, kun ylppäreiden aineistoaineesta rapsahti E. Ei kai kukaan voisi odottaa kirjoituksissa parempaa tulosta kuin mihin on koko lukiovuosiensa aikana pystynyt? Koska tavoite oli jo äikän osalta saavutettu, ja vieläpä itselleni vaikeammassa osuudessa, en suuremmin huolehtinut otsikkoaineesta. Itseasiassa valvoin koko edeltävän yön IRC-Galleriassa tsättäillen. (Voi kyllä.)

Olin kevään aikana lukenut kaunokirjallisuutta sekä koulua varten että lentokentältä sattumalta matkalukemisiksi valikoituneen teoksen muodossa. Tuo teos oli Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu. Kun koulun puitteissa luettuihin teoksiin sattui kuulumaan hieman samanhenkinen Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta, kehotti äitini tuomaan nämä jotenkin esille ylioppilaskirjoituksissa. Minä lähinnä nauroin ajatukselle, kuinka muka saisin ympättyä nämä järkevästi minkään otsikon alle.

Jos se otsikko sattuu olemaan Mitä kirjallisuus on opettanut minulle rakkaudesta, on tehtävä yllättävän helppo. Luin puoliunessa valvotun yön jäljiltä tehtäväpaperin otsikoita läpi, kunnes katseeni osui kyseiseen vaihtoehtoon. Repesin luultavasti ääneen, tartuin kynääni ja pistin menemään. Kirjoitin aineeni hymyssä suin sen kummempia miettimättä antaen Olavin ja Kultasuun johdattaa minua omiin maailmoihinsa. Kirjoitin rohkeasti ja rennosti, koko juttu oli minusta vain hyvä vitsi ja mainio kohtalon oikku.

Ja oikeassahan äitini oli: klassikkojen tuntemuksesta on hyötyä. Jälkikäteen harmittaa vain se, että tuo kaikkien aikojen paras aineeni on ikuisesti minun ulottumattomissani. Että hengentuotteestani saivat nauttia vain äidinkielenopettajani, ylioppilaslautakunnan tarkastajat ja se pöpperöinen abiturientti, joka tekstin suolsi paperille.

Advertisements
Kategoria(t): Paula ♥ opiskelu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ylläriällä

  1. Sanni sanoo:

    Mun mielesta ylioppilaslautakunnalta saa pyytaa ainettaan? Ainakin sillon joskus dinoaikaan muistan, etta joku meian koulusta halus oman aineensa sielta. Jos vaikka lahetat niille postia ja pyydat, ei se mitaan maksa :)
    Mutta mahottoman hyvin meni sun kirjotukset… omaa paperia en kehtais nayttaa missaan enaa. Pakko se oli sillon juhlissa nayttaa, mut sen jalkeen se on ollu visusti jossain kansiossa, kansio haudattuna johonki.. Hmm onkohan mulla sita edes enaa :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s