Blogissa on ollut hieman hiljaista, koska kotiuduin vasta eilisiltana viikonlopun kestäneestä työpaikan Winter Eventistä Tahkolta. Tapahtuma lienee firman the ryyppyhäppeningeistä se ykkönen, joten vähäalkoholista itseäni reissuun lähtö hieman arvelutti etukäteen. Onneksi en kuitenkaan antanut jänskäilyille periksi, vaan ilmoitin itseni mukaan, koska viikonlopusta sukeutui varsin mainio.
Reissuun valmistautuminen alkoi Away Day:llä messukeskuksessa. Kalvosulkeiset osoittautuivat pelättyä mielenkiintoisemmiksi, ja mahtuipa mukaan kenties yksi oman postauksen arvoinen esityskin. Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen oli edessä siirtyminen juna-asemalle ja lisää istumista; Siilinjärvelle meidät kuljetti tilausjuna diskovaunuineen. Junamatka sujui leppoisissa merkeissä työkavereiden kanssa jutustellen ja välillä hieman tanssahdellen, ja alta aikayksikön olimmekin jo perillä. Asemalta siirryttiin bussikyydeillä Tahkolle, ja kemut jatkuivat kämpillä.
Meidän porukkamme, johon kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi omasta projektista S, M ja P sekä M:n kaveri L, majoittui Tahkovuori Chaletsissa. Kämppä oli moderni, viihtyisä ja siisti -ainakin ennen meidän vierailuamme. Me tytöt ehdimme oikeina kodin hengettärinä hoitaa pizzat uuniin ja saunan lämpiämään ennenkuin toisessa bussissa matkanneet pojat löysivät perille. Poikien (ja itseni) hemmottelu jatkui, kun neuvottelin sänkyjen petaamisesta mainion diilin: 15 minuuttia hierontaa per sänky oli todellakin vaivan arvoista! Powerpointien tuijotus ja junamatka vaativat veronsa, ja taidokkaasti pedattuihin peteihin käytiin perjantaina jo yhden jälkeen.
Pojat suuntasivat lauantaiaamuna ihailtavan aikaisin rinteeseen, kun taas me tytöt chillailimme kämpillä lounaaseen asti. Kyllähän se vähän upean aurinkoisena aamuna harmitti, että en jaksanut raahata lautailukamoja mukaan yhden rinnepäivän takia, mutta en pistänyt rentoiluakaan yhtään pahakseni. Laiskan päivän kruunasi Tahko Span poreallas, jossa me S:n kanssa köllöttelimme itsemme rusinoiksi. Urheiden laskijoidemme selviydyttyä kotiin after skin kautta alkoi etkoilu illan bileitä varten. Jos sitä nyt etkoiluksi voi sanoa, kun kaikilta ei perjantain humalakaan tainnut ikinä ehtiä haihtua kokonaan…
Etkoilta siirryttiin illalliselle, illalliselta baarin puolelle ja baarista jatkoille. Ja oli muuten sellaiset jatkot, ettei ikinä! Vai onko teille kannettu puoli kolmelta aamuyöstä eteen rakkaudella valmistettu ravintolatason kolmen ruokalajin ateria kauniisti lautasille aseteltuna seuranaan todella laadukkaita viinejä niin paljon kuin tekee mieli? Tällainen ujo harjoittelijatyttö tunsi olevansa kyseisissä VIP-juhlissa aikalailla out of her league, mutta sain sentään jonkin verran small talkia itsestäni päkistettyä ulos. Kämpille pääsimme P:n ja S:n kanssa neljän jälkeen, ja uni tuli simmuun siinä viiden paikkeilla. Bussit lähtivät sunnuntaina onneksi suht inhimillisesti vasta klo 13 eikä junamatkallakaan nukuttanut syvällisten keskustelujen tiimellyksessä. Tänä aamuna kouluun herätessä sen sijaan olisi kyllä nukuttanut.
Lopuksi täytyy vielä nostaa hattua kaikille kollegoille, jotka a) väsymyksen lisäksi kärsivät krapulasta ja b) menivät tänä aamuna töihin. Oikeastaan on aika pelottavaa, minkälaisia määriä alkoholia ihminen voi kouluttaa itsensä kestämään. Minun maksani kiittää tämän koulutuksen välttämisestä!
Paulasydän 
Paluuviite: 2011 «